Studiotekniikan perusteet – äänityskalusto

Tässä blogi-artikkeleiden sarjassa käsittelen musiikin tuotannossa käytettävää tekniikkaa, tekniikan toiminnallisuutta ja käyttötapoja. Sarjan ensimmäisessä artikkelissa käsittelin studion perustamiseen liittyviä asioita ja tässä sarjan toisessa artikkelissa keskityn äänen tallennuksessa käytettäviin laitteisiin.

Musiikin tuotannossa käytettävät tekniset välineet ja laitteet voidaan karkeasti jakaa neljään osaan: äänityskalusto (äänen tallennuksessa tarvittavat laitteet ja välineet), miksauskalusto (äänen miksauksessa ja käsittelyssä tarvittavat laitteet), masterointikalusto (laitteet jolla viimeistellään lopullinen ääni tehtävää tallennetta varten), äänentoistolaitteet (laitteet joita tarvitaan äänen toistamiseen eri työvaiheiden aikana ja lopullisen tuotannon päätyttyä). Musiikkituotannon eri vaiheissa voidaan tarvita myös samoja yleiskäyttöisiä laitteita joten yksittäinen laite voi kuulua jopa kaikkiin neljään luokkaan, esimerkkeinä vaikka ekvalisaattori, kompressori tai vahvistin.

Äänityskalustolla tarkoitetaan kaikkia laitteita ja välineitä joita tarvitaan ääntä ja musiikkia tallennettaessa, tyyppillisesti näitä ovat: mikrofonit, esivahvistimet, mikserit, ekvalisaattorit, kompressorit, DI-boksit, äänikortit, tallennukseen käytettävä laitteet, johdot, mikrofonien jalustat, akustointiin tarvittavat välineet, kuulokkeet, vahvistimet, kaiuttimet. Akustista ääntä tallennettaessa tarvitaan tarkoitukseen sopivat mikrofonit kun taas sähköisten äänilähteiden tallennus voidaan johtaa suoraan tallennuslaitteelle tai käyttää välissä mikseriä.

Yksinkertaisin ja yleisin tapa tallentaa ääntä on käyttää mikrofoneja, äänikorttia ja tietokonetta. Jos äänikortissa on vaikka 8 liitäntää mikrofoneille ja sähköisille äänilahteille ei välttämättä tarvita mikseriä. Mikrofoneja on hyvä olla useita jotta voidaan tallentaa useita instrumentteja samaan aikaan tai voidaan käyttää useampaa mikrofonia vaikka yhden instrumentin äänityksessä. Voidaan myös tehdä monikanavainen äänitys, jolloin äänilahde ja äänityksessä käytettävän tilan akustiikka tallennetaan mahdollisimman tarkasti. Mikrofoneja on useita erilaisia ja niillä on omat käyttötarkoituksensa; on yleiskäyttöisiä mikrofoneja joiden toimintaa voidaan säätää tarkoitusta vastaavaksi ja on taas johonkin käyttöön räätälöityjä mikrofoneja kuten pienet instrumenttiin kiinnitettävät mikrofonit. Hankkimalla muutaman hyvälaatuisen ja monipuolisilla säädöillä varustetun mikrofonin, voidaan saavuttaa kohtuullisella sijoituksella suuri hyöty. Mikrofonin ominaisuuksissa tärkeintä on sen herkkyys, dynamiikka, taajuusvaste ja suuntaavuus. Kohtuullisella sijoituksella saa jo hyviä mikrofoneja jotka ovat herkkiä ja niiden dynamiikka on laaja, taajuusvaste tasainen ja neutraali ja suuntaavuutta saadaan säädettyä. Hyvä esimerkki tälläisestä mikrofonista on vaikka Rode NT-2000. Mikrofonin jälkeen tärkeä laite tallennuksessa on itse tallennin joka voi olla vaikka hyvällä äänikortilla ja ohjelmistolla varustettu tietokone. Nykyään tallennuslaitteet pääosin ovat tietokoneita joihin on liitetty äänikortti ja tallennuksessa käytettävä ohjelmisto. Äänikortin ominaisuuksista riippuu paljolti kuinka montaa kanavaa voidaan äänittää samanaikaisesti ja tallennettavan äänen laatu. Myös tallennuksessa käytettävä ohjelmisto voi vaikuttaa tallennettavien kanavien määrään ja tallennuksen äänenlaatuun. Parhaat tulokset saavutetaan äänikortilla jossa on vähintään  8 liitäntää äänilähteille (input), 8 ulostuloa (output), 24-bittiset 96 kilohertsillä toimivat AD ja DA-muuntimet. Tallennukseen käytettävän ohjelmiston tulisi sallia useiden kanavien tallennus samaan aikaa ja ohjelman tulisi tallentaa ääni pakkaamattomana jottei äänenlaatu huonone kun ääni on saatu laadukkaasti äänikortilta koneseen.

Toinen yleisesti käytettävä tallennustapa on vaikka älypuhelin johon voidaan liittää hyvälaatuinen lisävarusteena saatava mikrofoni. Tämä on pienin kalusto jolla voidaan yleensä tallentaa ääntä kahdella kanavalla stereona eikä tämä kalusto vie paljoa tilaa saatikka tarvitse erillistä sähköä tallennuspaikassa. Hyvällä mikrofonilla varustettu älypuhelin soveltuu hyvin yksittäisten instrumenttien, puheen tai vaikka luonnon äänien tallennukseen.

On olemassa myös pieniä digitaalisia tallentimia, joissa on liitäntiä 2-8 kappaletta. Tälläisen tallentimen kanssa voidaan käyttää erillisiä mikrofoneja ja ulkopuolista mikseriä jotta saadaan useita äänilähteitä tallennettua samaan aikaan. Näiden erillisten tallentimien kanssa kannattaa kiinnittää samoihin asioihin huomiota kuin äänikorttia, tietokonetta ja ohjelmistoa hankittaessa; käytettävien kanavien määrä, AD- ja DA-muuntimien laatu, tallennuksessa käytettävä formaatti (pakkaamaton vai pakattu ääni).

Yleensä ääni halutaan tallentaa mahdollisimman luonnollisesti ja omille kanavilleen eriteltynä jotta ääntä voidaan sitten mahdollisimman monipuolisesti käsitellä miksatessa ja masteroitaessa. Monissa tapauksissa tämä onnistuu kun käytössä on riittävä määrä mikrofoneja, hyvä äänikortti ja ohjelmisto joka mahdollistaa useiden ääniratojen äänityksen samanaikaisesti ja myös ääniraitojen lisäyksen jälkikäteen. Äänityksessä tarvittavaan kalustoon vaikuttaa seuraavat asiat; yhtäaikaisesti tallennettavien äänilähteiden määrä ja monimutkaisuus. Jos on tarve tallentaa useita instrumentteja samanaikaisesti (esimerkiksi tanssiorkesteri, rockbändi, klassinen orkesteri), on hyvä käyttää jokaiselle äänilähteelle omaa mikrofonia. Vastaavasti voidaan myös saavuttaa parempi laatu käyttämällä useita mikrofoneja yksittäisen äänilähteen (esimerkiksi rummut, piano tai kantele) tallennuksessa. Monesti äänitettäessä käytetään hyvälaatuisia mikrofonivahvistimia ja DI-bokseja jotta saadaan mikrofonien tai sähköisten instrumenttien ääni maksimaalisella voimakkuudella tallennettua. Olennaisesti äänenlaatuun vaikuttaa myös käytettävä kaapelointi; balansoituja kaapeleita käyttämällä saavutetaan jopa kaksi kertaa parempi dynamiikka ja signaali-kohina-suhde kuin tavallisilla balansoimattomilla kaapeleilla. Balansoitujen kaapeleiden käyttö vaatii myös laitteistolta tukea balansoidun signaalin siirtoon, käytettävien laitteiden liitännät on hyvä olla balansoituja. Joissain tapauksissa halutaan äänityksen aikana myös käyttää ekvalisaattoreita esimerkiksi rajoittamaan joitain muuten äänitystä haittaavia taajuuksia pois tai kompressoreita rajoittamaan dynamiikkaa. Tallentamalla jokainen äänilähde omalle ääniraidalleen voidaan häiritsevät taajuudet poistaa varsin helposti myös miksatessa ekvalisaattorilla samalla kun säädetään kyseisen ääniraidan äänen sävyä. Digitaalitekniikka mahdollistaa myös laajan dynamiikka-alueen, joten sitä ei ole yleensä tarvetta latistaa kompressorilla äänityksen aikana. Kompressorin tai limiterin avulla voidaan äänitettäessä varmistaa ettei tallennettava signaali ylitä maksimia ja näin aiheuta tallenteeseen säröjä. Kuitenkin kompressorin tai limitterin liiallinen käyttö latistaa ääniraidan dynamiikkaa ja sitä on vaikeaa enää saada palautettua miksatessa. Ekvalisaattorin avulla voidaan tallennuksen aikana karsia mm. ilmastoinnin tai liikenteen mahdollisesti aiheuttamia häiriöääniä tallenteelta. Ekvalisaattoreiden ja kompressorien avulla voidaan myös saavuttaa hyviä sävyjä äänitettäessä koska kaikilla laitteilla on oma tyypillinen sointinsa ja toiminnallisuutensa. Käytettäessä digitaalitekniikkaa tallennuksessa, halutaankin ehkä käyttää joitain analoogisia laitteita ennen äänen muuntamista digitaaliseen muotoon. Yleensä kun ääni muunnetaan digitaaliseen muotoon, ei sitä enää muuteta takaisin analogiseksi musiikin tuotanovaiheeissa; jokainen analogi-digitaalimuunnos aiheuttaa ääneen pientä muutosta ja siksi laatu on parempi mitä vähemmillä muunnoksilla selvitään. Tallennusvaiheessa voidaankin äänilähteelle hakea sointia tai saada ääni toimimaan halutulla tavalla käyttämällä ekvalisaattoreita, kompressoreita, limittereitä, excitereita, DI-bokseja, vahvistimia tai kaiuttimia. Esimerkiksi sähkökitaran soundiin saadaan tiettyä sävyä ja sointia  liittämällä kitara johonkin kitaravahvistimeen ja äänittämällä sen ääni hyvillä mikrofoneilla. Kitaravahvistimia on monia erilaisia ja esimerkiksi putki-teknologiaa hyödyntävät vahvistimet antavat lämpöisen ja miellyttävän soundin. Tallentamalla kitaran ääni jotain vahvistinta ja mikrofonia käyttämällä saavutetaan yleensä parempi lopputulos kuin liittämällä kitara mikseriin tai äänikorttiin.

Joissain tapauksissa yksittäisen äänilähteen (soitin, solisti, kuoro, luonnon ääni, teollinen ääni) vaatii useamman mikrofonin käytön jotta kaikki äänilähteen pienetkin sävyt saadaan mahdollisimman hyvin tallennettua ja jotta ääntä voidaan miksauksessa paremmin käsitellä. Joissain tapauksissa tarvitaan useita samanlaisia mikrofoneja ja toisissa tapauksissa käytetään useita erilaisia mikrofoneja tallentamaan äänilähteen tuottama ääni mahdollisimman monipuolisesti. Esimerkiksi rumpuja äänitettäessä voidaan virvelirummun, bassorummun ja tomien äänet tallentaa erillisillä pick-up mikrofoneilla jotka ovat kiinnitettynä kyseisen rummun koteloon ja symbaalit sekä haihat-pelti voidaan tallentaa omilla erillisillä suuntaavilla mikrofoneilla. Lisäksi voidaan käyttää kahta yleismikrofonia tallentamaan äänityksessä käytettävän tilan akustiikka; jos käytettävän tilan akustiikka on hyvä ja musiikkityyliin sopiva, voidaan tilan akustiikka äänittää ja näin saada luonnollista tilantuntua tallenteeseen. Yleensä näiden kaikkien mikrofonien tuottama äni halutaan tallentaa omille ääniraidoilleen jotta jokaisen raidan sointia ja dynamiikkaa voidaan vielä säätää miksauksessa. Samoin voidaan kyös käyttää vaikka kolmea mikrofonia tallennettaessa sähkökitaran ääntä; yksi suuntaava mikrofoni kitaravahvistimen eteen ja kaksi yleismikrofonia tallentamaan tilaa. Myös esimerkiksi kanteleen äänen tallennuksessa voidaan haluta käyttää kanteleen runkoon kiinnitettyä pick-up mikrofonia tallentamaan kanteleen kotelon sointi (resonanssit) ja vastaavasti parilla suuntaavalla mikrofonilla tallennetaan kielien ja näppäilyn ääni ja kahdella yleismikrofonilla tilan akustiikka. Pianon tai flyygelin äänityksessä voidaan käyttää useita mikrofoneja tallentamaan pianon kotelon läheltä kielten sointi, koteloon kiinnitetyillä pick-up mikrofoneilla kotelon resonanssit ja kahdella yleismikrofonilla tilan akustiikka. Yleensä tilan akustiikan tallennukseen käytetään kahta mikrofonia, mutta jos tallenteesta on tarkoitus tehdä monikanavainen (esimerkiksi 5.1) voidaan tilaa tallentaa yhtä monella yleismikrofonilla kuin tallenteessa tulee olemaan varsinaisia kanavia.

Usein äänityksen aikana tarvitaan myös kuulla tallennettavaa ääntä tai aikaisemmin tallennettuja ääniraitoja. Yleensä tämä kuuntelu tapahtuu korvakuulokkeita käyttämällä jottei kuuntelussa oleva ääni vuotaisi mikrofoniin ja aiheuttaisi häiriöitä tallennettavalle raidalle. Joissain tapauksissa korvakuulokkeita tarvitaan useita ja siksi tarvitaan erillistä kuulokevahvistinta, jossa on tarvittava määrä ulostuloja jotta ääni voidaan jakaa useammalle kuulokkeelle.

Joissain tapauksissa äänityksen aikana tarvitaan tarvikkeita joilla rajoitetaan käytettävän tilan, toisten äänilähteiden tai ulkopuolisten häiriöiden kuulumista tallennuksessa. Voidaan käyttää esimerkiksi pop-suojaa laulajan mikrofonin edessä ehkäisemään puhalluksen aiheuttamia voimakkaita häiriöääniä; pop-suoja ehkäisee puhelluksen pääsyn mikrofoniin ja näin varsinainen ääni saadaan tallennettua tasaisemmin ilman häiriöitä. Vastaavasti tuulisuojaa voidaan käyttää tallennettaessa ääntä ulkotiloissa ehkäisemään tuulen aiheuttamia häiriöitä tallenteessa. Erilaisilla vaimennusmateriaaleilla kuten matot ja pehmustetut kangaspäällysteiset sermit voidaan vaimentaa äänityksessä käytettävän tilan akustiikkaa ja niiden avulla voidaan myös eristää vaikka tanssiorkesterin soittimien ääniä ja ehkäistä soittimien äänen vuotamista toisille soittimille varattuihin mikrofoneihin. Erilaisilla vaimentavilla materiaaleilla voidaan myös eliminoida äänitystilassa kuuluvia häiriöääniä kuten vaikka ilmastointi tai liikennne.

Äänen tallennuksessa käytettävä tila ja äänitystapa sekä äänitettävä lähde asettavat vaatimukset tarvittavalle äänityskalustolle; usein selvitään muutamalla mikrofonilla, äänikortilla, tietokoneella ja ohjelmistolla sekä hyvillä kuulokkeilla mutta tilanteen mukaan voidaan tarvita vahvistimia, ekvalisaattoreita, kompressoreita, limittereitä, excitereitä, DI-bokseja ja efektilaitteita kuten äänensärkijät, chorukset, flangerit, phaserit, kaiut ja viiveet halutun soundin saavuttamiseksi äänityksen aikana. Usein varsinainen äänen prosessointi ja efektaaminen tapahtuu miksatessa, mutta joissain tapauksissa on tarkoituksenmukaista muokata ääntä jo äänitettäessä sillä erilaisten efektien käyttö vaikuttaa äänen sointiin ja käyttäytymiseen sekä soittamiseen; varsinainen soittaminen voi tapahtua hiukan eri tavalla kun soitettaessa ääni jo käyttäytyy halutulla tavalla ja voidaan hakea soittoon sekä kappaleen luonteeseen sopiva sointi, tunnelma ja äänen sekä instrumentin käyttäytyminen.