Hyvän äänen perusteet – editointi ja masterointi

Hyvän äänen perusteet -artikkelisarja on päässyt musiikkituotannossa viimeiseen vaiheeseensa, valmiiden kappaleiden editointiin ja masterointiin. Olen tässä artikkelisarjassa käsitellyt periaatteita kuinka voidaan saavuttaa hyvä äänenlaatu kaikissa musiikkituotannon vaiheissa. Olemme edenneet kappaleen sävelyksestä ja sovituksesta äänityksen ja miksauksen kautta viimeiseen tuotantovaiheeseen eli editointiin ja masterointiin. Kun musiikkikappale tai samalle julkaisulle tulevat kappaleet on miksattu valmiiksi on jäljellä enää viimeistely. Viimeistelyvaiheessa voidaan vielä vaikuttaa lopulliseen kuuntelukokemukseen ja julkaisun ilmeeseen; esimerkiksi CD-levyn tunnelmasta tulee rauhallisempi kun kappaleiden väliin jättää sopivasti tilaa, joissakin cd-soittimissa ja mediatoistimissa on myös teknisistä syistä hyvä olla kappaleen alussa 0,5 tai 1 sekunti tyhjää jottei ääni leikkaudu toistovaiheessa. Mitä vähemmän jätetään kappaleen alkuun tai loppuun tyhjään tilaa, sitä nopemmalta julkaisu kuulostaa, esimerkiksi cd-levyllä kappaletta vaihdettaessa uusi kappale alkaa nopeasti tai verkosta soitettaessa soitto alkaa nopeammin. Verkkosovellusten ja ohjelmien kanssa voi tulla ongelmaa jos kappaleen ääni alkaa heti eikä kappaleen alussa ole tyhjää, jotkin sovellukset ja vahvistimet avaavat äänen hitaasti ja tämän vuoksi voi kappaleen alusta jäädä pieni hetki kuulumatta.

Editointivaiheessa on hyvä olla kaikki samalle julkaisulle tulevat kappaleet valmiina muokattavaksi ja kappalejärjestys mietittynä. Julkaisun tyylistä ja tunnelmasta riippuen jätetään kappaleen eteen ja loppuun sopivasti tyhjää. Alkuun on hyvä jättää digitaalista tyhjää (hiljaisuutta) 0,5 – 1,0 sekuntia ja tehdä varovainen äänen avaus normaalivoimakkuuteen juuri ennen varsinaisen musiikin alkamista. Näin saadaan eliminoitua turhat kohinat ja mahdolliset toistojärjestelmien äänen aktivointiin liittyvät napsaukset ja ääni alkaa laitteistosta tai ohjelmistosta riippumatta aina siististi. Vastaavasti kappaleen loppuun voi tehdä hiljennyksen normaalivoimakkuudesta äänettömäksi siten ettei varsinainen ääni siitä muutu, mahdolliset kaiut ja jälkiäänet saavat soida rauhassa. Kappaleen loppuun on hyvä jättää digitaalista hiljaisuutta julkaisun luonteesta riippuen 1 – 4 sekuntia).

Kun kaikki kappaleet on saatu editoitua on masteroinnin aika. Masteroinnissa voidaan vielä säätää kaikkien kappaleiden voimakkuutta, äänen väriä ja kappaleiden välisiä taukoja. Nykyaikana masterointi tehdään nykyään enimmäkseen digitaalisesti ja tuolloin käytössä olevien ohjelmistojen ominaisuudet ja laatu vaikuttavat lopputulokseen. Monipuoliset ohjelmistot ja lisäohjelmat osaavat jo varsin hyvin mallintaa perinteisiä analogisia laitteita ja niille ominaista sointia; perinteisillä analogisilla ekvalisaattoreilla ja kompressoreilla on oma tyypillinen sointinsa jota laitevalmistajat ovat alkaneet mallintamaan ohjelmilla. Digitaalinen mallinnus ei ole välttämättä sama kuin analoginen laite, mutta varsin hyviin lopputuloksiin päästään jo ohjelmistoillakin. Masterointivaiheessa musiikkikappaletta käsitellään yleensä ekvalisaattorilla ja kompressoreilla sekä limittereillä. Ekvalisaattorin on tällöin toiminnassa ensimmäisenä ja sillä voidaan poistaa lopullisesta äänestä turhan matalat taajuudet, yleensä alle 40 hertsiä ja sitä matalammat taajuudet jotka tuovat ääneen vain huminaa ja häiritsevät kompressointia. Ekvalisoinnilla voidaan myös hiukan lisätä musiikkiin sävyjä tarpeen mukaisesti, yleensä säädöt ovat erittäin hienovaraisia muutaman desibelin korostuksia halutulle äänialueelle. Ekvalisoidessa voidaan kokeilla lieviä korostuksia ja vaihdella äänialuetta parametrisen ekvalisaattorin taajuussäätimestä. Useimmiten masteroinnissa ei ole tarvetta tehdä mitään korjauksia taajusvasteeseen tai äänen väriin jos miksaus on jo hyvin onnistunut. Joissain tapauksissa voidaan haluta lisätä ääneen hiukan kirkkautta tai keskiääntä ja tällöin haetaan korostettavat äänialueet parametrisen ekvalisaattorin säätöjä kokeilemalla. Ekvalisoinnin jälkeen tehdään yleensä kompressointi, eli äänen dynamiikan ja yleisvoimakkuuden säätö. Käsiteltävän musiikin tyyli ja luonne vaikuttaa olennaisesti millaista kompressointi tarvitaan ja kuinka paljon. Klassisessa ja akustisessa musiikissa on hyvä käyttää vain hienovaraista kompressointia jolla säätää kappaleen dynamiikka ja voimakkuus sopivaksi. Pop- ja rock-musiikissa kompressointia tarvitaan enemmän jotta saavutetaan tasainen sointi ja myös kompressointi voi toimia musiikillisena tehokeinona joissain tapauksissa. Pop- ja Rock-musiikissa on yleensä hyvä tehdä ensin monitaajusalueinen kompressointi, jolla saadaan säädettyä dynamiikkaa ja yleisvoimakkuutta halutuilla taajuusalueilla (basso, keskiääni, diskantti). Monitaajuusalueisen kompressorin avulla saadaan säädettyä esimerkiksi basson taso sopivan tasaiseksi eli bassokitara ja bassorumpu soivat keskenään tasaisesti eivätkä aiheuta suurta bassokorostusta kun soivat yhtä aikaa. Monitaajuusalueisella kompressorilla siis varmistetaan että kappaleen taajuusvaste pysyy hallinnassa koko kappaleen ajan. Lopullinen dynamiikka ja äänenvoimakkuus säädetään yleiskompressorilla joka toimii koko taajuusalueen laajuisesti. Yleiskompressorilla voidaan rajoittaa kappaleen dynamiikkaa halutulla tavalla jotta saadaan kappale soimaan tasaisella voimakkuudella. Mitä enemmän dynamiikkaa rajoitetaan, sitä enemmän kovemmalta lopputulos kuulostaa. Liiallinen kompressointi aiheuttaa sen että kappale kuulostaa lattealta ja kuulijan korva väsyy levyä tai julkaisua kuunnellessa nopeasti. Jos mahdollista, kannattaa tehdä kappaleista parikin versiota erilaisella kompressoinnilla ja kuunnella sitten versioita rauhassa jotta voi huomata mikä versio toimii parhaiten.

Kun julkaisuun menevät kappaleet on editoitu ja masteroitu, on enää jäljellä CD-tuotannossa CD-masterin tekeminen. CD-masterissa valmiit masteroidut kappaleet asetellaan haluttuun järjestykseen ja säädetään vielä kappaleiden alussa ja välissä olevia taukoja, jotta CD-levyn kuuntelukokemus olisi mahdollisimman luonteva. Tauotuksilla saadaan säädettyä kappaleiden toisto musiikin tyyliin luontevaksi; rauhallinen musiikki vaatii enemmän taukoja kuin vaikka nopea rock- tai tanssimusiikki. CD-masterissa voidaan myös säätää kappaleet alkamaan heti ilman mitään taukoja ja kappaleisiin voidaan tehdä tarvittaessa indeksejä. Indeksejä ei enää nykyään käytetä, mutta indeksien avulla yksi kappale voidaan jakaa pienempiin osiin ja kuuntelija voi siirtyä nopeasti kappaleen sisällä indeksistä toiseen.

Näin on saatu musiikin tuotanto sävellyksestä asti valmiiksi ja lopullinen kuulijakokemus riippuu enää kuulijasta, kuunteluympäristöstä ja kuunteluun käytettävästä laitteistosta. Musiikkia käytetään nykyaikana paljon monipuolisemmin kuin aikaisemmin ja tämän vuoksi optimaalista kuuntelukokemusta ei aina voi saavuttaa. Hyvällä tuotannolla taataan kuitenkin se että tulos on mahdollisimman hyvä kuunteluolosuhteista tai laitteistosta riippumatta.