Alkukevät

Alkukeväässä ei olekaan vielä riemua,

Kellertävät pellot muistuttavat viime syksystä,

Aurinko näyttäytyy harvoin

Mutta joku tulevan kevään huuma

Vaeltelee tuulen mukana

Mutaisilla kyläteillä.

Puiden tummat elottomat rungot

Tekevät kuvasta nostalgisen mustavalkoista

Paitsi ikivihreät havupuut

Muistuttavat että ollaankin nykyaikana.

Päivästä päivään

Kaikki muuttuu,

Lumet sulavat,

Jäät lähtevät

Ja pellot elävät

Niiden jokavuotista,

Aina muuttuvaa rituaalia.

Taivas on harmahtava hopeaa

Kun aurinko kurkistaa pilvien takana.