Alkukeväässä ei olekaan vielä riemua,
Kellertävät pellot muistuttavat viime syksystä,
Aurinko näyttäytyy harvoin
Mutta joku tulevan kevään huuma
Vaeltelee tuulen mukana
Mutaisilla kyläteillä.
Puiden tummat elottomat rungot
Tekevät kuvasta nostalgisen mustavalkoista
Paitsi ikivihreät havupuut
Muistuttavat että ollaankin nykyaikana.
Päivästä päivään
Kaikki muuttuu,
Lumet sulavat,
Jäät lähtevät
Ja pellot elävät
Niiden jokavuotista,
Aina muuttuvaa rituaalia.
Taivas on harmahtava hopeaa
Kun aurinko kurkistaa pilvien takana.