Muusikkona soitan hyvin erilaista ohjelmaa eri kokoonpanoissa. On kuitenkin yksi laji jota koen kaikista eniten omaksi, jossa minulla on eniten annettavaa yleisölle. Se on improvisaatio, esiintymishetkessä syntyvä musiikki. Silloin voi hypätä tuntemattomaan, sinne mihin musiikki vie.
Ei tarvitse hallita, pelätä että osa unohtuu tai tulkinta ei ole arvostelijoiden mieleen. Saa olla oma itsenä. Tässä ja nyt.
Voiko tätä tunnetta edes kuvata sanoiksi? 1900-luvun alussa Karjalan laulumaita kiertänyt A. O. Väisänen kutsui tätä mielentilaa ”hiljaisella haltioitumisella”. Soittaja uppoutuu kanteleensoittoon niin ettei huomaa että valot tuvassa sammuvat. Musiikilla ei ole alkua ja loppua, se vain on meissä.
Kuulin tämän ajatuksen musiikin tohtori Arja Kastisen kantelekurssilla. Silloin vihdoin löysin oikeat sanat miten olen kokenut musiikkia aina, silloinkin kun en vielä soittanut kanteletta.
Sisimmälläni koen että musiikki on metsä eikä puutarha. En muokkaa sitä tasaisiksi kukkapenkeiksi vaan kunnioitan villiä luontoa ja sen salaperäiset lait. Soitto on polveileva, arvaamaton ja orgaaninen kuin elämä itse. Sen takia koen metsän ja luonnon juuri sopivaksi ympäristöksi soittaa.
Konserttikanteleella osaan klassisessa musiikissa vaadittavaa sammutustekniikkaa mutta improvisoidessa pienkanteleella en sammuta kieliä lainkaan. Resonanssien vuorottelu ja kerrostumat ovat kuin kimmeltävä auringonvalo metsäjärven pinnalla.
Tärkeintä improvisaatiossa on vuorovaikutus. Tila, ympäristö, yleisö, toiset soittajat. Esiintymishetkessä syntyvää, omasta sisäisestä voimasta kumpuava musiikki ei tarkoita itsekeskeisyyttä vaan herkkää toisten kuuntelua. Alla on pari asiakaspalautetta, joita olen saanut tällaisista improvisaatioesityksistä.
”Olga Kolari onnistuu tuomaan soitollaan vahvasti perinteistä taruhenkistä tunnetta ympäristöön”. Mm. Irlantilaisen harpun soitossa on mielestäni tärkeää syvä kelttihenkinen spirit, jonka Olga mielestäni upealla herkällä persoonallaan ja kiehtovalla soitollaan tuo ihailtavasti esiin. Minulla on ollut ilo saada kutsua Olga jo useamman kerran johtamaani, Irish Hooley Kalajoki-festivaaliin”
Jari Sirniö , Irish Hooley Kalajoki-tapahtuman taiteellinen johtaja sekä Isara-yhtyeen jäsen.
Olga Kolari on uskomattoman inspiroiva luonnonhengetär, joka loihtii soittimillaan meditatiivisen ja ajattoman taikamaailman. Kun muinainen oma soittimemme kantele helisee Olgan taitavissa käsissä, löytää itsestään aivan uusia syvyyksiä, aika katoaa ja sielu lepää. Kiitos Olga, saisipa tätä kokea useammin!
Meiju Enho, muusikko (Mythrian, Coldbound, Mamyth, Greenrose Faire)
Ryhmäimprovisaatiossa tärkeintä on antaa tilaa toiselle, kuten olemme tehneet Mielen Maisemat-yhtyeessä:
Soittaessa ulkona koen että metsä, luonnon omat äänet ja tarinat ovat pääosassa. Soittaessa vanhassa ympäristössä Haluan luoda vuorovaikutuksen yleisön kanssa ja luoda omaa, paikan päällä syntyvää musiikkia ihmisten tunteille, muistoille ja tarinoille. Olen yhdistänyt improvisoitua musiikkia joogaan, mindfulnessiin ja ohjattuun rentoutukseen jolloin musiikki soi harjoitusten ja mielikuvitusmatkojen taustalla ja etenee niiden mukana. Olen improvisoinut omaa musiikkia taideteoksille ja näyttelyille. Oman improvisaation on saanut kuvassa näkyvä Mikael Pohjolan Ex Libris-teos Jyväslylän ylopiston Avoimen Tiedon keskus Lähteessä.
