Tässä blogi-artikkeleiden sarjassa olen käsitellyt musiikin tuotannossa käytettävää tekniikkaa, tekniikan toiminnallisuutta ja käyttötapoja. Sarjan ensimmäisessä artikkelissa käsittelin studion perustamiseen liittyviä asioita, toisessa artikkelissa keskityin äänen tallennuksessa käytettäviin laitteisiin ja tässä kolmannessa artikkelissa käydään läpi äänen ja musiikin miksauksessa ja editoinnissa ja prosessoinnissa käytettävää laitteistoa ja työtapoja. Miksauksessa erilaisilla välineillä yleensä poistetaan äänestä häiriöitä, hienosäädetään soittimen tai vokaaliraidan sointia, lisätään tilaa (kaiutus) tai säädetään äänen luonnetta ja käyttäytymistä erilaisilla tehosteilla.

Musiikkituotannon työvaihe äänittämisen jälkeen on yleensä miksaaminen, johon kuuluu osana äänen editointia ja prosessointia eli käsittelyä erilaisilla laitteilla (efektilaitteet, prosessorit). Yleisimmin nykyaikana äänitys tapahtuu digitaalisesti tietokoneen tai tallentimen muistille tai kovalevylle, silloin on järkevintä myös miksata, editoida ja masteroida digitaalisesti. Tässä artikkelissa keskityn pääasiassa digitaaliseen miksaamiseen, mutta useimmat asiat tapahtuvat samalla tavalla myös analogisessa maailmassa. Digitaalisten työvälineiden etu on vaivattomuus ja hyvä laatu edullisella laitteistolla.

Helpoin ja edullisin tapa rakentaa digitaalinen miksaus- ja editointiympäristö on hankkia tietokone, hyvä äänikortti, hyvät ohjelmat ja hyvät kaiuttimet. Tietokoneessa on tärkeää että prosessori on mahdollisimman tehokas ja muistia on reilusti sekä tietysti kovalevytilaa mahdollisimman paljon (sitä ei koskaan ole liikaa). Minimi muistin määrä digitaalisessa musiikkityöasemassa on 8 gigatavua, suositus on 12 tai 16 gigatavua. Kovalevytilaa saisi olla vähintään 1 teratavu (1000 gigatavua), 2 tai 4 teratavua on hyvä alku. Kovalevyn tärkein ominaisuus on luotettavuus ja seuraavaksi tärkeintä on nopeus. Kaikki nykyajan kovalevyt ovat audiokäyttöön jo riittävän nopeita, nopeutta kuitenkin tarvitaan kun työstetään useaa hyvälaatuista (24-bit/96 kHz) ääniraitaa samanaikaisesti. Luotettavuutta tallennukseen saa hankkimalla koneeseen useampia samanlaisia kovalevyjä ja käyttämällä levyjen hallintaan RAID-järjestelmää; RAID-0 tarkoittaa että käytetään kahta erillistä kovalevyä samaanaikaan ja peilataan levyjen sisältö (kirjoitetaan molemmille levyille samaan aikaan). RAID-järjestelmällä on mahdollista käyttää tallennukseen useampia samanlaisia levyjä ja näin myös luotettavuus tiedon tallennuksessa ja säilyvyydessä paranee.

Tietokoneen lisäksi tärkeää on äänikortin ja kaiuttimien laatu ja käytettävissä olevien kanavien määrä. Jos on tarkoitus tuottaa ääntä vain stereona, riittää että äänikortissa on 2 ulostuloa ja tällöin myös kaiuttimia tarvitaan vain kaksi. Äänikortissa kannattaa satsata laatuun, tärkeää on että äänikortti pystyy käsittelemään ääntä 24-bitin tarkkuudella ja mielellään vähintään 96 kHz näytteenottotaajuudella. CD-laatuinen stereoääni on itseasiassa kaksi kanavaa 16-bittistä ääntä 44,1 kHz näytteenottotaajuudella, musiikin tuotanto kannattaa kuitenkin tehdä ”paremmalla laadulla” 24-bittisenä 96 kHz taajuudella, jolloin sitten CD-formaattiin muunnetun stereo-äänen laatu on parempaa kuin jos olisi kaikki työvaiheet tehty 16-bittisenä 44,1 kHz taajuudella.

Kaiuttimien tärkeimmät ominaisuudet ovat dynamiikka ja tasainen taajuusvaste; laaja dynamiikka takaa sen että kuulee tarkasti ääneen tallentuneen dynamiikan ilman sen latistumista ja tasainen taajuusvaste puolestaan takaa sen ettei kaiutin muuta tallennetun äänen väriä ja sointia.

Tietokonepohjaisessa digitaalisessa studiossa äänenlaadun ja toimintojen monipuolisuuden kannalta olennaista on myös käytettävät ohjelmistot. Ohjelmistojen hankinnassa kannattaa kiinnittää huomiota käytön helppouteen, toimintojen monipuolisuuteen ja äänenlaatuun. Ohjelmisto vaikuttaa osaltaan ratkaisevasti äänenlaatuun ja ohjelmien tuottamalla äänellä voi olla hyvinkin suuria eroja, parasta onmkin luottaa suuriin ja suosittuihin valmistajiin. Myös käytettävyydessä, toimintojen monipuolisuudessa ja asetusten säädöissä on olennaisia eroja; joissakin ohjelmistoissa voi puuttua kokonaan perinteiset analogimaailmasta tutut säädöt ja ne on korvattu uusilla säädöillä joiden pitäisi olla helppokäyttöisempiä, tämä kuitenkin voi olla suuri muutos niille jotka ovat tottuneet työskentelemään analogisilla laitteilla ja sitten siirtyvät digitaaliseen maailmaan. Itse suosinkin ohjelmistoja jotka toimivat ”loogisesti” juuri kuten vastaavat analogiset laitteet. Kun on tottunut käyttämään analogisia laitteita ja niiden säätöjä ja tietää laitteiden ja säätöjen toimintaperiaatteet, on helppo tehdä vastaavat asiat myös digitaalisilla työvälineillä ilman suurempia vaikeuksia ja yllätyksiä. Applen Logic -ohjelmisto tai Digidesignin ProTools ovat molemmat laadultaan hyviä sekä toiminnoiltaan monipuolisia ja toimivat hyvin johdonmukaisesti kuten perinteiset analogiset laitteet. Pidän siitä että asioita käsitellään oikeilla termeillä eli taajuuksista puhuttaessa käytetään hertsejä, voimakkuuksia kuvataan desibeleillä ja nuoteista puhuttaessa käytetään senttejä ja sävelaskeleita ja ajasta puhutaan millisekunneissa ja sekunneissa. Kun käytetään oikeita termejä ja mittayksiköitä, voidaan myös käyttää matematiikkaa apuna säätöjä tehdessä. Musiikki on monella tavalla myös matemaattista, esimerkiksi 4/4 tahtilajissa tempo 120 bpm (beats per minute) tarkoittaa että yksi tahti kestää kaksi sekunttia ja nöin ollen ¼ tahdin mittainen digitaaliviive on 500 ms (millisekunttia). Taajuuksissa mennään suoralla matematiikalla; 2000 hertsiä oleva taajuus on täsmälleen yhden oktaavin korkeampi kuin 1000 hertsiä. Äänen voimaakkuudessa kolmen desibelin muutos tarkoittaa äänenvoimakkuuden kaksinkertaistumista.

Miksauksessa, editoinnissa ja äänen prosessoinnissa tarvitaan paljon erilaisia efektejä joilla voidaan joko poistaa ääneästä joitain häiriötekijöitä tai muuten säätä äänen sointia ja käyttäytymistä. Yleisimmin miksatessa tarvitaan ekvalisointia ja kompressointia. Ekvalisoinnilla korostetaan tai vaimennetaan äänessä olevia taajuuksia ja kompressoinnilla tasoitetaan äänen voimakkuudessa olevia eroja. Yleisimmin käytetty ekvalisaattori on parametrinen ekvalisaattori joka voi olla vaikka 5-alueinen eli viiden taajuusalueen voimakkuutta voidaan korostaa tai vaimentaa halutulla tavalla. Parametrisessä ekvalisaattorissa yhdelle taajuusalueelle on yleensä kolme säätöä; taajuus hertseinä, korostus tai vaimennus desibeleinä ja käsiteltävän alueen leveys josta käytetään nimitystä Q-arvo. Usein parametrisessä ekvalisaattorissa on myös ylipäästö ja alipäästö suodattimet joilla voidaan leikata matalia tai korkeita taajuuksia halutun taajuuden kohdalta; esimerkiksi ylipäästösuodin vaimentaa valittua taajuttaa matalampia ääniä ja vastaavasti alipäästösuodin vaimentaa valittua taajuutta korkeampia ääniä. Parametrisellä korjaimella voidaan nopeasti etsiä joitain taajuusalueita joita halutaan korostaa tai vaimentaa asettamalla korostukseksi vaikka 12 desibeliä (voimakas korostus) ja sitten säädetään taajuutta kunnes löydetään alue jota halutaan korostaa tai vaimentaa. Matematiikalla ja äänen teorian tuntemuksella myös päästään etenemään nopeasti; esimerkisi kuoromusiikkiin tallentunutta auton ääntä voidaan häivyttää leikkaamalla ylipäästösuotimella 100 hertsiä tai 120 hertsiä ja sitä matalampia taajuuksia, auton ääni yleensä on 50-100 hertsiä välisellä taajuuskaistalla. Kuoron tuottama ääni ei ulotu 50-100 hertsin alueelle, joten kuoron ääni ei olennaisesti muutu vaikka siitä leikataan 100 hertsiä ja sitä matalammat taajuudet kokonaan pois. Myös monissa tiloissa ilmastointilaitteet aiheuttavat ääneen matalaa huminaa (40-80 hertsiä) ja sitä voidaan leikata jos tallennetussa äänessä ei ole matalia taajuuksia. Äänen ja musiikin teorian tuntemus on äänitettäessä ja miksattaessa eduksi, kun tiedetään mitä taajuuksia äänitetyssä materiaalissa esiintyy, voidaan muut turhat taajuudet (mahdolliset häiriöt) vaimentaa ekvalisaattorilla. Myös äänen ja musiikin teorian tuntemus auttaa saavuttamaan luonnollisempia ja soinnillisesti parempia tuloksia nopeasti. Esimerkiksi kuorojen ääneen saadaan täyteläisyyttä korostamalla 200-350 hersin alueelta taajuuksia kun taas 100 hertsin korostus kuoron äänelle lisää kyllä bassoa mutta kuulostaa luonnottomalta. Henkevyyttä kuoron ääneen saadaan korostamalla hiukan 6000-12000 hertsiä alueella olevia taajuuksia. Korostettavan taajuusalueen keskitaajuus ja alueen leveys kannattaa kokeilla kuuntelemalla mikä kuulostaa omasta mielestä parhaimmalta ja sitten säätää korostus tai vaimennus haluamalle tasolle taas kokeilemalla mikä korostus tai vaimennus antaa parhaimman tuloksen. Useimmin ekvalisoinnilla poistetaan äänesta turhat taajuudet ja korostetaan tarvittaessa matalia, keskiääniä tai korkeita taajuuksia. Matalia taajuuksia korostamalla saadaan ääneen tukevuutta, korkeita ääniä korostamalla saadaan kirkkautta ja erottelevuutta. Keskialueen taajuuden vaikuttavat äänen sointiin ja luonteeseen ja siellä muutokset kannattaa tapauskohtaisesti hakea taajuuksia ja korostuksia kokeilemalla.

Kompressori, limitteri ja kohina salpa (noise gate) ovat toiset yleiset miksauksessa käytettävät tekniikat. Limitterin toiminta on yksinkertainen, sillä rajoitetaan äänen voimakkuus halutulle tasolle eli limitterin avulla varmistetaan ettei äänen voimakkuus ylitä haluttua rajaa. Kohina salvan avulla säädetään voimakkuuden alaraja, jonka jälkeen hiljaisemmat äänet vaimennetaan kokonaan tai haluttu määrä. Noise gatessa säätöinä on voimakkuuden alaraja, vaimennuksen määrä, vaimennuksen nopeus (attach time) ja vaimennuksen vapautus (release time). Kompressorin avulla voidaan tasoittaa äänen voimakkuudessa olevia vaihteluita. Kompressoria tarvitaan yleisesti vaikka tasoittamaan laulun tai puheen voimakkuuden vaihtelua siten että se on tasapainossa muun äänimateriaalin kanssa; voi olla että musiikkikappaleen eri kohdissa laulajan ääni soi liian voimakkaasta ja toisissa kohdissa liian hiljaa, näitä vaihteluja voidaan tasoittaa helpoiten kompressoinnilla. Kompressointia käytettäessä on hyvä kuunnella äänimateriaalia ja pyrkiä tekemään säädökset siten ettei ääni siitä häiriintyisi, liika kompressointi muuttaa äänen elottomaksi ja luonnottomaksi ja usein myös laulussa tai instrumentin soinnissa on pieniä tyypillisiä voimakkuuseroja jotka on hyvä kuulua muuten sointi kuulostaa luonnottomalta ja elottomalta. Kompressorissa on käytössä useampia säätöjä, perusvoimakkuuden säätö, kompressoinnin herkkyyden säätö (yläraja voimakkuudelle jonka jälkeen kompressori alkaa vaimentaa ääntä), kompressoinnin määrä (suhde, engl. tratio), terävyys (engl. knee), vaimennuksen nopeus (engl. attack time) ja palautuksen nopeus (engl. release time). Näiden säätöjen avulla voidaan vaikuttaa kuinta kompressori reagoi ääneen ja vaimentaa voimakkuutta tarvittaessa. Kun äänenvoimakkuudet vaihtelut eli ”huiput” on saatu tasoitettua sopivalle tasolle voidaan sitten ääniraidan yleisvoimakkuus säätää halutulle tasolle. Kompressorin avulla voidaan äänen voimakkuuteen tehdä myös luonnottomia asioita jotka voivat kuulostaa mielenkiintoisilta, esimerkiksi hiukan pumppaava ääni voi kuulostaa hyvältä modermissa musiikissa.

Kun ääniraidan ääni on saatu ekvalisoinnilla ja kompressoinnilla säädettyä sopivaksi, voidaan keskittyä äänen luonteeseen ja lopuksi stereo- ja tilavaikutelmaan. Miksauksessa ääneen voidaan lisätä erilaisia efektejä, kuten esimerkiksi chorusta lisäämään kitaralle hiukan elävyyttä ja luonnetta. Mielikuvitus ja korva toimivat rajana sille millaisia efektejä ääneen voi lisätä saavuttaakseen hyvän lopputuloksen. Kaikki ääniraidat eivät kaipaa mitään efektointia, mutta monesti oikealla tavalla efektaamalla saadaan hyviä lopputuloksia ja soundiin elävyyttä ja luonnetta. Joskus voidaan käyttää hyvin pieniä ja hienovaraisia säätöjä efektoinnissa esimerkiksi antamaan akustiselle äänelle hiukan lisää sävyä tai luonnetta, joskus säädöt voivat olla todella voimakkaitakin ja muuttaa tallennetun äänen aivan toisenlaiseksi joka toimii lopullisessa miksauksessa ja istuu kokoneisuuteen sopivasti.

Digitaalisessa maailmassa ohjelmistot tarjoavat suuren valikoiman tehosteita joilla ääntä voidaan muokata, yleisimmin käytettyjä ovat chorus, flanger, phaser, ensemble, tremolo, panner, roraty speaker (leslie simulaatio), erilaiset äänensärkijät (overdrive, distortion, bit crusher), vahvistin sekä kaiutin mallinnukset (amplifier and speaker simulation), taajuusmuunnos (pitch correction tai pitch shift), enhancer (tai exciter), kaiut (reverb, ambience), ja viiveet (delay).

Chorus, Flanger, Phaser, Tremolo, Panner ja Rotary speaker ovat ”moduloivia” efektejä eli tehosteeseen kuuluu oma oskillaattori jolla säädetään jotain tehosteen parametriä kuten vaikka taajuutta tai voimakkuutta. Chorus lisää ääneen kopion alkuperäisestä äänestä mutta hiukan eri vireellä ja moduloinnilla muutetaan tuota lisätyn äänen virettä (pitch). Choruksessa voidaan säätää kuinka paljon moduloinnilla muutetaan tuota äänen virettä ja modulaation nopeutta sekä alkuperäisen ja lisätyn ääneen välistä balanssia. Choruksella voidaan ääneen lisätä täyteläisyyttä käyttämällä pieniä hienovaraisia asetuksia tai vastaavasti voidaan saada mielenkiintoisia tuloksia käyttämällä voimakkaampia asetuksia. Flanger toimii samaan tapaan kuin chorus mutta flanger lisää alkuperäiseen ääneen hiukan viivästetyn lisä-äänen ja modulaatiolla säädetään lisätyn äänen viivettä. Flangerissa lisäksi voidaan säätää resonanssia eli lisätyn äänen kertautumista. Phaserin avulla lisätään alkuperäiseen ääneen hiukan eri vaiheessa oleva ääni ja moduloinnilla säädetään tuota vaihemuunnoksen määrää. Myös phaserissa usein on resonanssi säätö jolla voidaan ääneen lisätä kertautumista. Tremolo efekti vaikuttaa äänen voimakkuuteen ja siinä modulaatiolla säädetään äänen voimakkuutta. Panner efektin avulla voidaan ääntä liikuttaa stereokuvassa modulaation avulla. Roraty Speaker tehoste on yleensä Hammond B3 urkujen Leslieksi nimetyn kaiuttimen mallinnus (Leslie simulation). Rotary Speaker on nimensä mukaan pyörivä kaiutin joka siis alkuperäisesti oli moottorilla pyörivä kaiutin puisten kotelon sisällä. Rotary Speakerin avulla ääneen saadaan lisättyä pientä värähtelyä ja värähtelyn taajuutta (kaiuttimen pyörimisnopeus) voidaan säätää.

Äänensärkijöiden avulla ääntä vahvistetaan niin paljon että se säröytyy ja tuon säröytymisen myötä ääneen tulee lisää harmonisia ja sävyjä. Tyypillisesti äänensärkijöissä säädetään kuinka paljon ääntä vahvistetaan. Analogisessa maailmassa äänensärkijöitä oli useita erilaisia joilla kaikilla oli oma tyypillinen sointinsa ja käyttötarkoituksensa. Ohjelmistoilla toteutetuissa äänensärkijöissä voi olla enemmän säätöjä kuten vahvistuksen määrä, särön muodon säätö ja taajuuden säätö. Monesti äänensärkijän tehosteeseen on yhdistetty erilaisten kitaravahvistinten ja kaiuttimien mallinusta jotta voidaan saavuttaa vastaavia tuloksia kuin käytettäessä peinteisiä äänensärkijöitä, kitaravahvistimia ja kaiutinkaappeja. Hienovaraisilla säädöillä äänensärkijän avulla voidaan ääntä murtaa hiukan ja saada siihen lisää harmonioita ja äärimmäisillä asetuksillä ääni säröytyy eikä alkuperäistä äänilähdettä juuri tunnista.

Exciter (tai enhancer) efektin avulla ääneen lisätään ylä- tai alataajuksien kerrannaisia harmoonisia taajuuksia. Exciter tehosteen säädöt ovat yleensä taajuus ja määrä; taajuudella valitaan taajuus jonka yläpuolella olevia harmoonisia korostetaan ja korostuksen määrää voidaan sitten säätää. Exciterin avulla voidaan ääneen lisätä kirkkautta korostamalla yläharmoonisia taajuuksia tai bassoja korostamalla alaharmoonisia taajuuksia. Exciter myös lisää ääneen uusia kerrannaisia harmoonisia taajuuksia yleensä oktaavin välein. Exciter siis mukailee älkuperäistä ääntä ja lisää siihen sopivia ylä- tai alataajuuksia, ekvalisaattori vain korostaa tai vaimentaa tiettyä taajuusaluetta.

Taajuusmuunnoksen (pitch shift tai pitch correction) avulla voidaan äänen virettä eli nuottia muokata eli vaikka laskea ääntä puolisävelaskeleen verran tai nostaa parisävelaskelta ylöspäin. Yleensä taajuusmuunnos myös vaikuttaa äänensointiin yleensä huonontavasti joten siksi pienet korjaukset (esim yksi puolisävelaskel) ovat suositeltavia ja suurempia muutoksia tulisi välttää koska muutettava ääni voi kärsiä muutoksesta pahasti. Pitch shift tehosteessa säätöinä yleensä on taajuuskorjauksen määrä sentteinä ja puolisävelaskeleina ja alkperäisen äänen sekä korjatun äänen välinen balanssi. Pitch correctionin avulla voidaan automaattisesti korjata äänessä olevia vireysongelmia ja saada ääni soimaan tarkasti oikeasta nuotista. Pitch correctionissa säätöinä yleensä on korjauksen määrä eli kuinka suuria virheitä voidaan korjata ja halutaanko tehdä nuottien välille liukumaa. Yleensä taajuusmuunnosta tai korjailua ei tarvita jos äänitys on onnistunut hyvin ja soittimen vireys on ollut äänityksen aikana kunnossa ja laulaja on pysynyt hyvin nuotissa.

Viiveiden (delay) avulla ääntä voidaan nimen mukaisesti viivästää tai lisätä alkuperäiseen ääneen viivästettyjä kerrannaisia. Viiveitä on useita erilaisia, joissakin saa säädettyä viivästetyn äänen sävyä ja nuottia ja panorointia. Yleensä viiveen avulla lisätään tempoon sovivia kerrannaisia eli vaikka ¼-nuotin pituisia viivästettyjä kerrannaisia. Viive-efekteissä säätöinä on yleensä aika (delay time), kertautumisen määrä (repeat time) ja lisäksi voi olla äänen väriin liittyviä säätöjä (alipäästö ja ylipäästö suodattimet) sekä taajuuskorjauksen (pitch shift) määrä. Käyttämällä vaikka taajuuskorjausta viiveen kanssa voidaan saada aikaiseksi tasaisesti nouseva tai laskeja ääni. Suodattimia ja äänen värin säätöjä käyttämällä voidaan viivästetyn äänen taajuuksia karsia ja näin viivästetty ääni erottuu alkuperäisestä äänestä paremmin.

Kaikujen (reverb tai ambience) avulla ääneen lisätään tilavaikutelmaa ja kaikua. Kaiut ovat miksauksessa hyvin yleisesti käytettyjä ja niitä on paljon erilaisia mallinetuista realistisista tiloista aina synteettisiin tiloihin asti. Digitaalitekniikka on mahdollistanut mallinnetut kaiut jotka ovat hyvin alkuperäisen tilan kuuloisia, perinteiset kaiut ovat taas täysin synteettisiä eivätkä perustu mihinkään oikeaan tilaan vaan vain kuulostavat hyviltä erilaisissa käyttötarkoituksissa. Kaikujen avulla ääneen lisätään tilavaikutelmaa ja lopullisessa miksauksessa erilaisten kaikujan avulla voidaan luoda tilavaikutelma jossa toiset äänet ovat syvemmällä tilassa ja toiset etualalla. Kaiun avulla voidaan myös jatkaa ääntä tai luoda täyteläisyyttä ja lisää sävyjä ääneen. Yleisiä säätöjä kaiku-tehosteissa on kaiun tyyppi (huone, halli, jousikaiku, mallinnus), kaiun pituus (reverb time), viive (pre-delay), aikaisten heijastusten määrä (early reflection amount), äänen värin säädöt (ekvalisaattori ja suodattimet kaiutetulle äänelle) sekä lisäksi mallinnukseen liittyviä asetuksia kuten mallinnuksen algoritmi, huoneen koko, huoneen muoto ja heijastavien pintojen (seinät) kovuus. Mallintavien kaikujen avulla voidaan ääneen luoda hyvin realistisia tilavaikutelmia kun taas perinteisten kaiku-tehosteiden avulla voidaan lisätä ääneen sävyjä ja sointia.

Miksauksessa tarvittavien efektien käyttö riippuu paljon äänitetystä materiaalista ja musiikin tyylistä; akustisessa musiikissa olennaista on luonnollinen ja hyvä sointi ilman häiriöitä ja sähköisessä musiikissa taas soinnille ja tehosteiden käytölle vain luovuus ja hyvä maku asettaa rajat (lopputuloksen tulee kuulostaa hyvältä).

Tärkeää on että äänitetty materiaali on saatu mahdollisimman hyvin talteen ja mahdollisten äänessä kuuluvien häiriöiden tallentuminen raidoille on saatu estettyä. Kun äänitetty materiaali on hyvää eikä häiriötekijöitä äänessä ole, on miksaus ja jälkituotanto paljon helpompaa; voi keskittyä itse musiikkiin ja siltä miltä valmis kappale tulee kuulostamaan. Miksauksen alkuvaiheessa on kuintekin hyvä kuunnella kaikki ääniraidat huolella läpi ja huomioida mahdolliset häiriöt äänessä, tämä tapahtuu parhaiten kuuntelemalla äänitystä yksi ääniraita kerrallaan. Mahdolliset häiriöt ääniraidalla kannattaa heti ottaa käsittelyyn. Miksauksen loppuvaiheessa keskitytään äänen selkeyteen tilavaikutelmaan ja sointiin yleensä, lopputuloksen tulisi olla yhtenäisen kuuloinen.

Miksauksen jälkeen ääni yleensä editoidaan eli esimerkiksi musiikkikappaleen alusta ja lopusta leikataan turhat alueet pois; jos kysessä on ollut livetaltointi ja kappaleen alussa on puhetta tai muita häiriöääniä, leikataan kaikki musiikin alusta tarkasti kaikki turhat pois. Äänen editointia varten on omat ohjelmistot, joilla voidaan hyvin tarkasti rajata leikattava alue ja poistaa se. Kappaleen alkuun on kuitenkin hyvä jättää vähintään 250 – 1000 ms (0,25 – 1 sekunttia) tyhjää (hiljaisuutta) jotta erilaiset soittimet ja laitteet ehtivät aktivoitua äänen tulostukseen eikä kappaleen alusta leikkaudu mitään. Vastaavasti myös kappaleen loppuun on hyvä jättää 0,5 – 1000 ms hiljaisuutta kappaleen päättymisen jälkeen. Kappaleen alkuun ja loppuun voi tehdä sopivat digitaaliset häivytykset jolloin myös digitaalitekniikan mahdollisilta napsauksilta toistossa vältytään. Itse teen kappaleiden alkuun hyvin nopean 25 ms kestävän häivytyksen (fade-in) juurin ennen varsinaisen äänen alkua, jolloin digitaalisesta hiljaisuudesta siirrytään alkavaan ääneen häivytyksen kautta. Kappaleen lopussa vastaavasti teen hitaan (1000 – 3000 ms) häivytyksen (fade-out) kun kappaleen ääni on loppumassa ja näin siirtyminen äänestä digitaaliseen hiljaisuuteen tapahtuu häivytyksen kautta.

Editointiohjelmissa tärkeää on että päästään rajaamaan äänestä alueita mahdollisimman tarkasti ja myös tuki useille erilaisille ääniformaateille on tärkeää. Editoinnissa äänitiedosto voidaan muuntaa ormaatista toiseen, esimerkiksi CD-laatuistesta WAV-tiedostosta yleisesti käytettyyn MP3-muotoon. Usein editointiohjelmissa on myös mahdollisuus käsitellä useita tietodostoja eräajona (batch), jolloin voidaan vaikka tallentaa kaikki jossain kansiossa olevat kappaleet toiseen formaattiin.

Editointivaiheessa eri tiedostoja (kappaleita tai kappaleen osia) voidaan myös yhdistää yhdeksi tai erotella pitkästä äänimateriaalista osia omiksi tiedostoikseen. Eri ohjeilmistoissa on eroja kuinka helposti saadaan esimerkiksi pitkä äänitiedosto pilkottua hiljaisten kohtien kohdalta erillisiksi tiedostoiksi, hyvissä ohjelmistoissa on tälläinen automaattinen pilkkomistoiminto ja toiminnon asetuksia säätämällä voi vielä vaikuttaa kuinka tuo pilkkominen tehdään ja voidaan tallentaa lohkotut kappaleet omiksi tiedostoikseen.

Editoinnissa voidaan myös vielä muuntaa kappaleen tempoa tai äänimateriaalin kestoa hiukan jotta se soveltuisi loppukäyttöön paremmin. Mainoksissa tai elokuvien äänituotannossa ääniä voi joutua noputtamaan tai hidastamaan ilman että äänen korkeus tai ”nuotti” muuttuu ja vastaavasti voidaan myös muuttaa äänen korkeutta tai ”nuottia” ilman että tempo muuttuu. Editoinnissa voidaan ääneen myös lisätä tehosteita samalla tavalla kuin miksatessakin, editointiohjelmien mukana tulee yleensä valikoima tehosteita ja valikoimaa voi laajentaa hankkimalla toisilta valmistajilta ohjelman kanssa yhteensopivia tehostepaketteja. Digitaalimaailmassa tärkeää onkin että käytössä on mahdollisimman monipuolinen valikoima hyvälaatuisia tehosteita, sen jälkeen loppu on kiinni tekijän tietotaidosta ja mielikuvituksesta.