Jossain kevään ja talven rajalla
Luonto vastustaa muutosta,
Melkein jo sulanut lumi
Palaa hetkeksi takaisin
Ja öinen kylmyys ja pimeys
Herättää talvipäivien muistoja.
Heikko auringonvalo
Heijastuu uuteen lumeen
Ja katoaa pilvien peittoon.
Kaikki on niin haurasta ja horjuvaa
Eikä mistään voi enää olla varma –
Sydäntalvi on jo mennyttä
Mutta kevät ei vielä tullut.
Tuollaista on muutosten aika,
Epäselvä ja epämääräinen
Jossa joka hetki vie uuteen suuntaan
Ja seuraava palaa vanhaan.
Jäätyneet vedet
Vapautuvat kohta jäästä,
Aurinko kohta ilmestyy
Ja luonto herää vihdoin
Kylmästä, syvästä unesta –
Mutta se odotus
Kestää ikuisuuden.