Tässä artikkelissa jatkan Hyvän äänen perusteet -kirjoitusten sarjaa. Edellisessä sarjan ensimmäisessä artikkelissa käsittelin hyvän äänen perusteita yleisesti ja nyt jatkan asian käsittelyä musiikin tuotannon alkuvaiheista; äänen taltioimisesta eli äänittämisestä.

Tuotanto alkaa aina hyvästä musiikkikappaleesta eli sävellyksestä. Kun sävellys on hyvä on siihen kohtalaisen helppoa tehdä toimiva sovitus, jolla kappale saadaan toimimaan halutuilla soittimilla ja/tai laulu-osuuksilla. Kun sovituskin on mietitty, tiedetään mitä soittimia tarvitaan, miten niillä soitetaan ja millaisia laulu-osuuksia tarvitaan. Seuraavaksi täytyy valita itse soittimet, soittajat ja laulajat. Soittimien valinta vaikuttaa olennaisesti musiikin sointiin, esimerkiksi pelkälle pianolle sovitettu musiikki kuulostaa hyvin erilaiselta erilaisilla pianoilla soitettuna ja erilaisten soittajien esittämänä. Vastaavasti myös laulun sointiin vaikuttaa laulajien äänen sävyt, laulutekniikka ja tulkinta. Sovituksella, käytettävillä soittimilla, soittajilla ja laulajilla on siis merkitystä äänityksen kannalta ja lopullisen musiikin soinnin ja laadun kannalta.

Kun sovitus, soittimet, soittajat ja laulajat on valittu valitaan tila jossa äänitys tehdään ja sovitaan kuinka ääni tallennetaan. Äänittäminen voi tapahtua neutraalissa huoneessa – esimerkiksi studiossa – jossa kaikua on mahdollisimman vähän tai tilassa jossa on musiikin luonteelle sopiva akustiikka eli kaiku ja sointi. Tilan akustiikkaan ja sointiin vaikuttaa tilan koko ja käytetyt rakennusmateriaalit; hirsisen puurakennuksen akustiikka on pehmeä ja miellyttävä kun taas kivinen kirkko tarjoaa pitkää kaikua. Äänitys voidaan toteuttaa tilanteesta riippuen yhdellä tai useammalla mikrofonilla ja joskus voidaan käyttää soittimien omia mikrofoneja tai sähköisten soittimien ulostuloja. Kaikkien käytössä olevien soittimien ja mikrofonien äänet on hyvä tallentaa omille raidoilleen myöhempää miksausta varten, näin myös voidaan jokaisen ääniraidan ääntä erikseen korjata ja mahdollisia häiriöitä poistaa.

Äänityksessä käytettävät mikrofonit ovat useasti laadukkaita yleiskäyttöisiä kondensaattorimikrofoneja. Mikrofonin yleiskäyttöisyys tarkoittaa että voidaan säätää miltä suunnalta mikrofoni ottaa ääntä. Käytettävän mikrofonin tulee olla riittävän herkkä ja dynaaminen sekä taajuusvasteeltaan mahdollisimman tasainen. Mikrofonin herkkyys vaikuttaa siihen kuinka hyvin äänilähteen pienetkin vivahteet tulevat tallennetuksi ja dynamiikka vaikuttaa kuinka suuria voimakkuuseroja saadaan tallennettua ilman että ääneen tulee säröjä. Hyvä herkkyys ja dynamiikka varmistavat osaltaan että äänitykseen tulee mahdollisimman vähän kohinaa ja säröjä. Tasainen taajuusvaste takaa mahdollisimman luonnollisen soinnin ilman tarvetta suuremmille korjauksille miksauksen aikana. Erilailla mikrofoneilla on oma tyypillinen sointinsa ja se voi myös vaikuttaa valintaan kun suunnitellaan äänitystä ja lopullisen musiikkikappaleen sointia.

Tallennusvälineenä nykyään useasti toimii kannettava tietokone johon on liitetty erillinen äänikortti. Äänikortin valinnassa tärkeää on erillisten kanavien ja liitäntöjen määrä sekä käytettävien AD-muuntajien laatu. Nykyään ääni tallennetaan digitaalisessa muodossa, joten perinteinen analoginen ääni pitää muuntaa digitaaliseen muotoon. Muunnoksen laatuun vaikuttaa käytettävä tarkkuus eli bittisyys, näytteistyksen nopeus ja pakkausalgoritmi. Puhdas ja hyvä sointi saavutetaan käyttämällä 24-bittisiä AD-muuntimia 96 kilohertsin näytetaajuudella ilman mitään pakkausta. Lopputuloksesta tulee sitä parempi mitä suuremmalla bittimäärällä ja näytetaajuudella äänitys, miksaus, editointi ja masterointi tehdään; CD-audio levy on 16-bittinen ja näytetaajuus on 44.1 kilohertsiä, lopputulos on kuitenkin parempi jos musiikin tuotannossa on käytetty 24-bittistä 96 kilohertsin tekniikkaa ja lopuksi ääni sitten digitaalisesti muutetaan CD-levylle sopivaksi.

Käydään vielä läpi pari käytännön esimerkkiä muutamasta erilaisesta äänitystilanteista. Monesti on tarvetta äänittää bändiä tai orkesteria livenä, tällöin olisi hyvä jos äänityspaikka olisi riittävän tilava ja akustiikaltaan neutraali (mahdollisimman vähän kaikua). Äänitys voidaan tehdä joko suoraan kahdella mikrofonilla stereona tai useammalla mikrofonilla eri soittimet omille raidoilleen. Jos erotellaan eri soittimet äänityksessä omille raidoille olisi hyvä saada soittajat mahdollisimman erilleen tilassa jotta eri soittimien äänet vuotaisivat mahdollisimman vähän toisten soittimien raidoille. Toinen tapaus on äänittää vaikka pianomusiikkia. Tilan tulee olla riittävän suuri että pianon voimakas ääni mahtuu tilaan ja voidaan vaikuttaa siihen kuinka paljon tilan akustiikkaa otetaan äänitykseen mukaan. Äänitys voidaan suorittaa kahdella mikrofonilla stereona mutta voidaan myös käyttää useampia mikrofoneja esimerkiksi tallentamaan tilan akustiikkaa erillisille raidoille. Miksauksessa voidaan sitten säätää haluttu määrä tilan akustiikkaa lopulliseen ääneen tai voidaan lisätä kaikua erillisistä efektilaitteista tai ohjelmistolla digitaalisesti miksatessa ohjelmien efektiprosessoreista. Kuoromusiikin tallennus tapahtuu samaan tapaan kuin pianomusiikin tai vaikka suuren sinfoniaorkesterin äänitys. Tallennus on tehtävä riittävän suuressa tilassa jossa on musiikkiin sopiva akustiikka, yleensä neutraali akustiikka on parempi vaihtoehto kuin voimakkaasti kaikuva tila koska tilaa ja kaikua on aina helpompi lisätä ääneen kuin ottaa siitä pois. Tallennus voidaan suorittaa kahdella tai useammalla mikrofonilla. Kahdella mikrofonilla äänitettäessä on mikrofonien hyvä olla ns. pallokuvioisia jolloin mikrofoni ottaa ääntä yhtä herkästi joka suunnasta ja näin äänikentästä tulee täyteläinen. Useampaa mikrofonia käytettäessä voidaan valita jokaiselle mikrofonille oma suuntakuvio; toisilla mikrofoneilla voidaan ottaa hertta-kuviolla suuntaavasti ääntä joistain laulajista tai soittajista ja toisilla mikrofoneilla voidaan ottaa pallokuviolla tilan akustiikkaa.

Näin saadaan siis teknisesti äänitys suoritettua mahdollisimman laadukkaasti. Musiikista ja tyylistä riippuen voidaan käyttää erilaisia tekniikoita ja laitteita jotta saavutetaan haluttu sointi. Kun kappale ja sovitus on hyvä, on tärkeää että se esitetään (soitetaan ja lauletaan) asianmukaisella tavalla ja saadaan mahdollisimman hyvällä laadulla tallennettua. Äänen laatuun kannattaa aina panostaa äänitysvaiheessa, hyvää ääntä voidaan aina halutessa ”huonontaa” tai laittaa siihen ”särmää” ja ”soundia” mutta huonoa ääntä voidaan yleensä korjata vain jonkin verran, täysin ongelmattomaksi sitä ei saa.